Espoon deep-tech-klusteri on tutkimuksessa maailmanluokkaa, mutta rekrytoinnissa jumissa: miksi osaajavaje merkitsee nyt enemmän kuin rahoitus

Espoo vastaa noin 40 %:sta Suomen koko T&K-investoinnista. 300 000 asukkaan kaupunki muodostaa osuuden kansallisista tutkimusmenoista, joka kilpailee muualla Euroopassa kokonaisten metropolialueiden kanssa. Otaniemen kampuksella, jossa Aalto-yliopisto ja VTT Technical Research Centre jakavat tiloja ja tutkijoita, syntyi pelkästään vuonna 2024 yhteensä 18 deep-tech-spinoutia. Yli miljardin euron arvoinen IQM Quantum Computers valmistaa kaupungissa suprajohtavia kvanttiprosessoreita. Neste johtaa 1 400 henkilön T&K-innovaatiokeskusta Espoon pääkonttoristaan. Klusteri on todellinen, tuottava ja maailmanlaajuisesti tunnustettu.

Jokin on kuitenkin muuttunut. Espoolaiset startup-yritykset keräsivät vuonna 2024 yhteensä 485 miljoonaa euroa, mikä on 12 % vähemmän kuin edellisvuonna, ja vain 12 kaupungin yritystä sai päätökseen Series B -rahoituskierroksen tai sitä myöhemmän kierroksen. Kymmenen miljoonan euron vuosittaisen toistuvan liikevaihdon saavuttaneiden yritysten määrä on jämähtänyt 18:aan. Spinout-yrityksiä syntyy ennätystahtiin. Kaupallinen skaalaus ei pysy mukana. Syy ei myöskään ole enää ensisijaisesti pääomassa. Ratkaiseva tekijä sen suhteen, saavuttaako Espoon deep-tech-ekosysteemi potentiaalinsa, on osaajissa: kvanttilaitteistoinsinööreissä, fotoniikka-arkkitehdeissa ja clean tech -prosessiasiantuntijoissa, joita ei ole riittävästi eikä joita voida houkutella tavanomaisin keinoin.

Seuraavassa on jäsennelty analyysi voimista, jotka muovaavat AI & Technology vuonna 2026: klusteria ankkuroivista työnantajista, täyttämättä jäävistä rooleista, palkitsemisen dynamiikasta, joka vetää osaajia Tukholmaan ja Zürichiin, sekä rakenteellisista esteistä, jotka tekevät tästä yhden Euroopan vaikeimmista markkinoista johtotason rekrytoinnille. Jokaiselle seniorijohtajalle, joka vastaa teknisen tiimin rakentamisesta tai ylläpitämisestä tässä ekosysteemissä, kokonaiskuva on monimutkaisempi kuin mitä optimistiset innovaatio-otsikot tai pessimistiset rahoitusluvut yksinään antavat ymmärtää.

Otaniemen innovaatioiden moottori: mitä klusteri todella tuottaa

Tutkimusinfrastruktuurin fyysinen keskittymä Otaniemessä on eurooppalaisittain poikkeuksellisen tiheä. Aalto-yliopiston ja VTT:n yhdessä operoima Micronova-keskus tarjoaa 2 600 neliömetriä puhdastilatiloja ja tukee noin 50 deep-tech-yritystä. Näihin kuuluvat muun muassa puolijohdemetrologiassa toimiva Chipmetrics ja aaltoputkinäyttöihin erikoistunut Dispelix. Pelkästään VTT:n "Beyond 5G"- ja piifotoniikkaohjelmat työllistävät Espoossa noin 400 tutkijaa.

Aalto-yliopisto tuo kokonaisuuteen 12 000 opiskelijaa ja 4 000 työntekijää. Eniten spinouteja syntyy School of Science- ja School of Electrical Engineering -yksiköistä. Vuonna 2024 Aallon 18 uudesta deep-tech-spinoutista 11 toimi AI:n tai kvanttilaskennan alueella. Aalto Startup Center tuki 87 tiimiä kyseisenä vuonna.

Tämä ei ole klusteri, joka olisi olemassa vain paperilla. Se tuottaa yrityksiä, immateriaalioikeuksia ja koulutettuja tutkijoita tahdilla, joka nostaa sen Delftin, Grenoblen ja ETH Zürich -käytävän rinnalle vakavasti otettavaksi eurooppalaiseksi deep-tech-solmukohdaksi. Haaste syntyy siinä, mitä tapahtuu spinout-vaiheen jälkeen.

VTT:n Bioruukki-pilotointikeskus ankkuroi Power-to-X- ja kiertotalousklusteria. Kaasukäymisen avulla proteiinia tuottava Solar Foods on noussut esiin tästä ympäristöstä. Myös yli 80 työntekijän satelliittiohjelmistojärjestelmiä rakentava ReOrbit on Espoon ekosysteemin tuote. Nykyisin maailmanlaajuisesti 600 henkilöä työllistävä ICEYE ylläpitää kaupungissa merkittäviä T&K-toimintoja.

Kaava on johdonmukainen. Espoo synnyttää deep-tech-hankkeita vauhdilla, jota paikallinen osaajamarkkina ei pysty ylläpitämään. Yritysten syntymisen ja skaalaamisen välinen kuilu ei ole rahoituskuilu – se on osaamiskuilu. Ja se kasvaa.

Työnantajat, jotka kilpailevat samasta rajallisesta osaajapoolista

Johtotason rekrytoinnin ymmärtäminen Espoon teknologiasektorilla edellyttää suurimpien työnantajien ja niiden keskinäisen vuorovaikutuksen tuntemista. Kaupungin osaajamarkkinaa muovaavat kolme työnantajaryhmää, jotka hakevat osaajia samasta asiantuntijajoukosta mutta toimivat perustavanlaatuisesti erilaisissa reunaehdoissa.

Yritysten T&K-keskukset

Nokia Corporation ylläpitää Karaportin kampuksella globaalia pääkonttoriaan, jossa työskentelee noin 6 000 henkilöä Espoossa. T&K-henkilöstömäärä on vakiintunut vuosina 2023 ja 2024 ilmoitettujen 14 000 globaalin työpaikkavähennyksen jälkeen. Kone Corporation työllistää 1 200 T&K-ammattilaista älyrakennusteknologioiden ja IoT:n parissa. Nesteen Innovation Centre työllistää 1 400 T&K-työntekijää. Fortumilla on noin 800 henkilöä puhtaan energian tutkimuksessa.

Nämä työnantajat tarjoavat vakautta, selkeitä urapolkuja ja palkitsemispaketteja, jotka ovat Suomen markkinakeskiarvossa tai hieman sen yläpuolella. Niiden on kuitenkin vaikea vastata siihen osakepohjaiseen nousupotentiaaliin, jota venture-rahoitteiset startupit voivat tarjota senioritason teknisille osaajille.

Venture-rahoitteiset scaleup-yritykset

Yli 200 työntekijän IQM Quantum Computers laajenee Espanjaan ja Saksaan säilyttäen samalla pääkonttorinsa ja tuotantonsa Espoossa. ICEYE, ReOrbit ja Solar Foods edustavat toista yritysryhmää, jossa henkilöstömäärä vaihtelee 70:stä 600:aan ja kansainvälinen jalanjälki kasvaa. Nämä yritykset voivat tarjota omistusosuuksia ja varhaisen vaiheen rakentamisen vetovoimaa, mutta niiltä puuttuu keskijohdon syvyys ja palkitsemisrakenteiden ennakoitavuus, joita yritystyönantajat tarjoavat.

Palkkapaineessa toimivat tutkimuslaitokset

VTT työllistää Espoossa 2 100 henkilöä koko maan 2 400 työntekijästä. Aalto lisää tähän 4 000 työntekijää. Molemmat toimivat julkisen sektorin tai sen kaltaisten palkkauskehysten sisällä. Kauppalehden raportoinnin mukaan VTT menetti vuoden 2024 toisella neljänneksellä kolme senioritason piifotoniikan tutkijaa pääomasijoitetulle espoolaiselle spinout-yritykselle, joka maksoi 40 % korkeamman peruspalkan nostaen vuosikorvauksen 75 000 eurosta 105 000 euroon – osakepalkkiot päälle. Vastauksena VTT otti käyttöön pysyvyyspalkkiot ensimmäistä kertaa historiassaan.

Kilpailudynamiikka on selvä. Kolme työnantajaryhmää ammentaa yhdestä pienestä asiantuntijapoolista. Kun kasvuyritys saa rahoitusta ja aloittaa aggressiivisen rekrytoinnin, se ei vedä osaajia globaaleilta markkinoilta vaan VTT:ltä, Nokialta ja muilta Espoossa toimivilta yrityksiltä. Ekosysteemi syö itseään, koska ulkoinen osaajaputki on liian ohut vastaamaan kysyntään.

Missä osaajapula on kaikkein akuuttein

Technology Industries of Finland ennustaa kansalliseksi ICT-ammattilaisten vajeeksi 37 000 vuoteen 2027 mennessä, ja Helsingin–Espoon alueen arvioidaan imevän 60 % tästä kysynnästä. Kokonaisluku kuitenkin peittää alleen pulan vakavuuden tietyillä syvän teknologian aloilla.

Kvanttilaitteistot: nollatyöttömyys, välittömät tarjouskilpailut

Kvanttilaskennan asiantuntijoiden työttömyys Suomessa on käytännössä nolla. Akateemiset insinöörit ja arkkitehdit Suomessa (TEK) -järjestön vuoden 2024 kyselyn mukaan jokainen pätevä kandidaatti saa useita tarjouksia 48 tunnin sisällä. IQM piti avointa kvanttilaitteistovastaavan roolia suprajohtavien piirien alueella auki 11 kuukautta, vuoden 2024 ensimmäisestä neljänneksestä vuoden 2025 ensimmäiseen neljännekseen, ennen kuin rekrytoi henkilön ETH Zürichistä. Rooli edellytti tohtoritason osaamista kryogeenisestä suunnittelusta ja Josephson-liitosten valmistuksesta. Sopivaa suomalaista kandidaattia ei ollut saatavilla koko haun aikana.

Passiivisten kandidaattien osuus kvanttilaitteistoissa on äärimmäinen: 85 % pätevistä kandidaateista on työllistettyjä eikä etsi uutta roolia. Keskimääräinen palvelusaika nykyisellä työnantajalla on 4,2 vuotta LinkedIn Talent Insightsin ja TEK:n kyselydatan mukaan. Suorahaku ei ole tässä segmentissä vain suositeltu lähestymistapa – se on ainoa toimiva.

Fotoniikka ja puolijohteet: 9:1-passiivisuussuhde

Puolijohde- ja fotoniikkainsinöörien avoimien tehtävien osuus on 8,4 % vuoden 2024 TE-palveluiden ammattibarometrin mukaan. Senioritason fotoniikka-arkkitehdeilla passiivisten kandidaattien suhde on arviolta 9:1 – kymmentä pätevää ammattilaista kohti yhdeksän ei etsi aktiivisesti uutta tehtävää. Piifotoniikan suunnittelutyökalujen, kuten Lumericalin ja IPKISSin, osaaminen on niin harvinaista, että piilossa oleva enemmistö pätevistä kandidaateista ei koskaan vastaa työpaikkailmoitukseen.

Micronovan puhdastilat kouluttavat tutkijoita noin 50 yrityksen tarpeisiin, mutta Aallon uusien fotoniikan tohtoreiden määrä mitataan vuosittain kymmenissä, ei sadoissa. Koulutusputki ei pysty vastaamaan kysyntään edes nykyisellä tasolla.

Clean tech: Espoon menetykset

Clean tech -prosessi-insinöörien avoimien tehtävien osuus on kansallisesti 6,2 %. Espoon tilanne on tätä vakavampi. Nesteellä oli vuonna 2024 yhteensä 25 avointa elektrokemian ja kemiantekniikan tehtävää, jotka pysyivät täyttämättä yli kuusi kuukautta. Nesteen Q3 2024 -sijoittajaesityksen mukaan yhtiö siirsi Advanced Feedstock Processing R&D -yksikkönsä laajennuksen Amsterdamiin, jossa 45 roolia täytettiin kolmen kuukauden kuluessa.

Tämä on konkreettisin esimerkki siitä, mitä osaajapula Espoolle maksaa. Ei hitaampaa hakua. Ei korkeampaa palkkaa. Vaan kokonaisen T&K-laajennuksen menetyksen kilpailevalle kaupungille, koska paikallinen markkina ei pystynyt tarjoamaan tarvittavia osaajia.

Palkitsemisen paradoksi, joka vetää osaajia pois Espoosta

Johtotason palkitseminen Espoon deep-tech-sektorilla kertoo ristiriitaista tarinaa. Suomen mittakaavassa korvaukset ovat merkittäviä. Series B -vaiheen deep-tech-startupin CTO ansaitsee Finnish Venture Capital Associationinfvca.fi/en/) Compensation Survey 2024:n mukaan 140 000–180 000 euroa peruspalkkaa sekä 0,5–2,0 %:n omistusosuutta. Espoon Series B -vaiheen syvän teknologian startupin CTO ansaitsee 140 000–180 000 euroa peruspalkkaa sekä 0,5–2,0 %:n omistusosuutta. VTT:n tai yrityslaboratorion tutkimusjohtaja ansaitsee 110 000–140 000 euroa sekä suoritusperusteisia bonuksia.

Nämä luvut ovat 15–20 % Suomen kansallista keskiarvoa korkeampia. Samalla ne jäävät 25–35 % vastaavista rooleista Tukholmassa ja 40–50 % Zürichissä. Tämä on Espoon osaajahaastetta määrittävä palkitsemisen paradoksi: kaupunki maksaa riittävän hyvin pitääkseen Suomessa henkilökohtaiset juuret omaavat keskiuran ammattilaiset, mutta ei riittävän hyvin houkutellakseen senioriasiantuntijoita kilpailevista eurooppalaisista keskuksista eikä estääkseen parhaiden tutkijoidensa lähtöä.

Tukholma tarjoaa kvantti- ja AI-rooleissa 20–30 % korkeampaa korvausta ja VC-markkinan, joka on lähes neljä kertaa Suomen markkinaa suurempi. Berliini kilpailee clean tech- ja AI-osaajista merkittävästi alhaisemmilla elinkustannuksilla ja varatoimitusjohtajatason palkoilla, jotka ovat 20 000–40 000 euroa Espoota korkeampia. Kööpenhamina tavoittelee fotoniikan ja life sciences -osaajia myös Tanskan Pay Limit Scheme -järjestelmän avulla, joka nopeuttaa korkeatuloisten työlupia.

Suomesta suuntautuu tällä hetkellä senioritason kvanttitutkijoiden nettovirtaa Tukholmaan ja Zürichiin vuoden 2024 Finnish Immigration Servicen oleskelulupatilastojen mukaan. Tulovirta kulkee päinvastaiseen suuntaan: Virosta ja Intiasta saapuvia keskitason AI-insinöörejä.

Johtopäätös jokaiselle rekrytointivastuussa olevalle johtajalle, joka yrittää täyttää senioritason deep-tech-roolin Espoossa, on selvä: palkkaneuvottelussa on huomioitava paitsi kandidaatin nykyinen palkka myös ne kilpailevat tarjoukset, joita hän voi uskottavasti saada korkeamman palkkatason markkinoilta. Paketti, joka näyttää kilpailukykyiseltä suomalaisia vertailuarvoja vasten, voi olla merkityksetön verrattuna siihen, mitä Tukholma tai Zürich tarjoaa samalle kandidaatille.

Rakenteelliset esteet, jotka saavat tavanomaisen rekrytoinnin epäonnistumaan

Espoon deep-tech-klusterin osaajapula ei ole vain kysynnän ja tarjonnan epätasapaino. Sitä pahentavat rakenteelliset esteet, jotka tekevät itse hakuprosessista tarpeettoman vaikean.

Asuminen rekrytoinnin rajoitteena

Helsinki–Espoo-alueen asuntojen vajaakäyttöaste oli vuoden 2024 kolmannella neljänneksellä 2,1 %. Keskimääräinen odotusaika vuokra-asuntoon Otaniemen lähellä ylittää 18 kuukautta. Alue tarvitsee noin 45 000 uutta asuntoa vuoteen 2030 mennessä. Espoon Matinkylä–Suomenoja-käytävä toimittaa 3 200 asuntoa vuonna 2026. Pelkästään uusien teknologia-alan työntekijöiden arvioitu kysyntä on 8 000.

Laskelma ei toimi. Zürichistä tai Berliinistä senioritason fotoniikkarooliin rekrytoitu kandidaatti kohtaa paitsi palkanalennuksen myös asuntomarkkinan, joka ei pysty tarjoamaan asuntoa kohtuullisen työmatkan päässä Otaniemen kampukselta. Tämä pakottaa osaajat asettumaan kaukaisempiin kuntiin ja nakertaa juuri sitä läheisyysetua, joka tekee klusterista alun perin houkuttelevan.

Maahanmuuttoprosessointi kilpailuhaittana

Suomen hallituksen Talent Boost -ohjelman tavoitteena on kolminkertaistaa työn perusteella tapahtuva maahanmuutto vuoteen 2030 mennessä, ja ICT- sekä clean tech -asiantuntijoiden fast-track-viisumit tulevat voimaan vuonna 2025. Tavoite on oikeansuuntainen. Nykytilanne on kuitenkin se, että EU:n ulkopuolisten deep-tech-asiantuntijoiden työlupien käsittelyajat ovat edelleen keskimäärin kolmesta neljään kuukautta Suomen maahanmuuttoviraston (Migri) mukaan. Alankomaat käsittelee vastaavat luvat kahdessa viikossa Highly Skilled Migrant -järjestelmänsä kautta.

Kolmen kuukauden käsittelyero ei ole hallinnollinen hankaluus. Se on rakenteellinen kilpailuhaitta. Kandidaatti, joka harkitsee Espoon ja Amsterdamin tarjousten välillä, saa hollantilaisen työlupansa ennen kuin Suomen hakemus on edes käsitelty. Lopputulos on ennakoitava.

Suomen kielen vaatimus kaupallisissa rooleissa

Espoon T&K-roolit toimivat yleisesti englanniksi. Johtotason ja kaupalliset roolit edellyttävät usein suomen kieltä. Tämä rajaa COO-, CMO- ja kaupallisen johtajan tehtävien kandidaattipoolin entistä pienemmäksi osajoukoksi jo valmiiksi niukasta markkinasta. Kaupungissa on vain 250–300 johtajaa, joilla on kokemusta deep-tech-yritysten skaalaamisesta yli 50 miljoonan euron liikevaihtoon. Seurauksena ovat tarjouskilpailut kokeneista scale-up CFO- ja CCO-johtajista, jotka nostavat kompensaation selvästi julkaistujen vertailuarvojen yläpuolelle.

Nämä kolme estettä kietoutuvat toisiinsa. Kandidaatti, joka hyväksyy matalamman palkan liittyäkseen kiinnostavaan deep-tech-hankkeeseen, ei löydä asuntoa, odottaa kuukausia viisuminkäsittelyä ja huomaa, että urakehitys kaupalliseen johtoon edellyttää sujuvaa suomea. Yhdistetty kitka selittää, miksi Espooseen kansainvälisesti rekrytoitujen osaajien pysyvyysaste on matalampi kuin tutkimuslaitosten laatu antaisi odottaa.

Nokia-harha ja osaajapoolin todellinen muoto

Nokian ilmoitus 14 000 globaalista työpaikkavähennyksestä vuosina 2023 ja 2024 synnytti laajalle levinneen oletuksen, että Espoon teknologiaosaajamarkkinassa olisi merkittävästi löysää. Oletus oli väärä.

TE-palveluiden työllisyystilastojen ja Nokian oman raportoinnin mukaan alle 15 % Nokialta vapautuneesta osaamisesta päätyi Espoon puolijohde- ja fotoniikkaspinout-ekosysteemiin. Enemmistö joko lähti Suomesta Tukholmaan tai Berliiniin tai poistui teknologia-alalta kokonaan. Nokian ydinosaaminen on televerkkotekniikassa. Otaniemen deep-tech-spinoutit tarvitsevat kryogeenisiä insinöörejä, fotoniikkasuunnittelijoita ja laskennallisia kemistejä. Osaamisprofiilit eivät merkittävästi kohtaa.

Tämä on artikkelin keskeinen analyyttinen väite: Nokian uudelleenjärjestely ei vapauttanut käyttökelpoista osaamista Espoon deep-tech-markkinaan. Se loi väärän signaalin saatavuudesta ja viivästytti todellisen niukkuuden tunnistamista. Rekrytointijohtajat, jotka olettivat Nokian irtisanomisten helpottavan fotoniikan tai kvantin hakuja, menettivät kuukausia toimimalla virheellisen oletuksen varassa. "Nokia-reserviarmeija" -hypoteesi ei päde deep-tech-erikoistumisiin. Irtisanomiset kohdistuivat yhteen tieteenalaan. Osaajapula sijaitsee täysin toisissa. Pääomaa on virrannut edelleen Espoon tutkimusinfrastruktuuriin. Tutkijat, joita tämän infrastruktuurin miehittämiseen tarvitaan, eivät ole seuranneet mukana, koska he eivät alun perinkään olleet Nokian työvoimassa.

Tällä havainnon ja todellisuuden välisellä kuilulla on seurauksia yksittäisiä hakuja laajemmin. Se muokkasi poliittista keskustelua, viivästytti investointeja kansainvälisiin rekrytointiohjelmiin ja vahvisti uskoa siihen, että Espoon osaajahaasteet olisivat syklisiä eivätkä rakenteellisia. Ne eivät ole syklisiä. Ne ovat sisäänrakennettuja siihen epäsuhtaan, joka vallitsee ekosysteemin tuottaman (maailmanluokan tutkimusympäristöt) ja siltä puuttuvan (ihmiset niiden hyödyntämiseen) välillä.

Mitä johtotason rekrytointi tällä markkinalla todella vaatii

Tavanomainen Executive Search -lähestymistapa toimii markkinoilla, joilla päteviä kandidaatteja on kohtuullisesti ja he reagoivat saapuvaan kiinnostukseen ennustettavasti. Espoon deep-tech-markkina ei täytä kumpaakaan ehtoa.

Kun 85 % kvanttilaitteistoinsinööreistä on passiivisia ja keskimääräinen palvelusaika ylittää neljä vuotta, haku ei voi alkaa työpaikkailmoituksella. Kun johdon rekrytoinnin epäonnistuminen voidaan jäljittää samaan perusongelmaan useissa hauissa, ratkaisu ei ole tehdä samaa hakua kovemmin. Ratkaisu on muuttaa menetelmä kokonaan.

Quantum Hardware Lead -roolin täyttäminen Espoossa edellyttää sellaisten kandidaattien tunnistamista Zürichissä, Delftissä, Münchenissä ja Lundissa, jotka eivät etsi aktiivisesti. Se edellyttää lähestymistä ehdotuksella, joka kattaa palkan, omistusosuuden, asumisen, muuton käytännöt ja urapolun yhdessä keskustelussa. Se edellyttää nopeampaa etenemistä kuin kilpailevissa tarjouksissa kaupungeista, joissa viisumiprosessit ovat lyhyempiä ja asuntotarjonta laajempi. Ja se edellyttää kaiken tämän tekemistä kompensaatiopaketilla, joka on 40 % matalampi kuin mitä Zürich maksaisi samalle kandidaatille.

Yrityksillä, jotka onnistuvat tällä markkinalla, on useita yhteisiä piirteitä. Ne aloittavat haut ennen kuin rooli vapautuu ja rakentavat proaktiivisen osaajaputken sen sijaan, että reagoisivat lähtöihin. Ne käsittelevät kompensaatiota paketin suunnitteluhaasteena eivätkä pelkkänä palkkaneuvotteluna. Ne hyödyntävät jäsenneltyä talent mappingia ymmärtääkseen, ketä lähimarkkinoilla on olemassa, ennen kuin sitoutuvat hakuaikatauluun. Ja ne tekevät yhteistyötä hakukumppaneiden kanssa, jotka ovat erikoistuneet tavoittamaan passiivisen enemmistön sen sijaan, että mainostaisivat aktiiviselle vähemmistölle.

KiTalentin lähestymistapa syvän teknologian johtajahakuun on rakennettu juuri tällaista markkinaa varten. Tekoälytehostettu suorahaku tunnistaa haastatteluvalmiit kandidaatit 7–10 päivässä ja tavoittaa passiiviset ammattilaiset, jotka eivät koskaan ilmesty suomalaiselle työpaikkasivustolle. Maksa haastattelusta -malli tarkoittaa, että organisaatiot investoivat vain kohdatessaan kandidaatteja, jotka vastaavat teknistä määrittelyä. Yli 1 450 globaalin johtotason sijoituksen aikana tämä menetelmä on tuottanut 96 %:n yhden vuoden pysyvyysasteen, mikä on erityisen tärkeä mittari markkinassa, jossa senioritason syvän teknologian rekrytoinnin korvaaminen maksaa enemmän kuin roolin vuosipalkka.

Organisaatioille, jotka rekrytoivat Espoon kvantti-, fotoniikka- tai puhtaan teknologian sektoreille ja joissa tarvittavat kandidaatit jakautuvat neljään maahan eikä yksikään heistä etsi aktiivisesti: aloita keskustelu Executive Search -tiimimme kanssa siitä, miten lähestymme tätä markkinaa.

Usein kysytyt kysymykset

Mitkä deep-tech-sektorit ovat vahvimpia Espoossa, Suomessa?

Espoon syvän teknologian klusteri keskittyy kolmeen tieteenalaan: fotoniikkaan ja puolijohteisiin (Micronovan puhdastilat sekä yritykset kuten Dispelix ja Chipmetrics), kvanttilaskentaan (IQM Quantum Computersin johdolla sekä Aalto-yliopiston ja VTT:n tukemana) sekä puhtaisiin teknologioihin (Nesteen Innovation Centren, VTT:n Bioruukki-pilotointikeskuksen ja Solar Foodsin kaltaisten startupien vetämänä). Kaupunki vastaa noin 40 %:sta Suomen koko T&K-investoinnista. Aalto-yliopisto tuotti vuonna 2024 yhteensä 18 syvän teknologian spinoutia, joista 11 toimi tekoälyn tai kvanttilaskennan alueella.

Miksi syvän teknologian osaajien rekrytointi Espoossa on niin vaikeaa? Ensinnäkin erikoistuneiden osaajien pooli on erittäin pieni: kvanttilaskennan asiantuntijoilla on Suomessa käytännössä nollatyöttömyys, ja senioritason fotoniikka-arkkitehdeilla passiivisten kandidaattien suhde on 9:1. Toiseksi Espoon kompensaatio jää vastaavissa rooleissa 25–35 % Tukholman ja 40–50 % Zürichin alapuolelle, mikä aiheuttaa jatkuvaa senioritutkijoiden ulosvirtausta. Kolmanneksi rakenteelliset esteet – asuntopula (2,1 %:n vajaakäyttöaste), hidas viisumikäsittely (kolmesta neljään kuukautta verrattuna Alankomaiden kahteen viikkoon) ja suomen kielen vaatimukset kaupallisissa rooleissa – pienentävät käytännössä käytettävissä olevaa kandidaattipoolia entisestään. Yritykset, jotka tukeutuvat tavanomaisiin johdon rekrytoinnin lähestymistapoihin, kohtaavat tässä ympäristössä pitkittyviä avointen roolien täyttöaikoja.

Mitä syvän teknologian johtajat ansaitsevat Espoossa? Yli sadan työntekijän scaleupin insinööriosaston varatoimitusjohtaja ansaitsee 130 000–160 000 euroa sekä muuttuvan bonuksen. Yli sadan työntekijän scaleupin VP of Engineering ansaitsee 130 000–160 000 euroa sekä muuttuvan bonuksen. Fotoniikan senioriasiantuntijat yksilöasiantuntijarooleissa ansaitsevat 85 000–110 000 euroa, kun taas kvanttilaskennan tutkimusvetäjät ansaitsevat 90 000–130 000 euroa. Nämä tasot ovat 15–20 % Suomen kansallista keskiarvoa korkeampia.

Miten Espoon deep tech -ekosysteemi vertautuu Tukholmaan tai Berliiniin?

Tukholma tarjoaa kvantti- ja AI-rooleissa 20–30 % korkeampaa kompensaatiota, lähes neljä kertaa Suomen kokoisen VC-markkinan sekä laajempaa vuokra-asuntotarjontaa. Berliini kilpailee alhaisemmilla elinkustannuksilla ja VP-tason palkoilla, jotka ovat 20 000–40 000 euroa Espoota korkeampia. Suomesta suuntautuu tällä hetkellä senioritason kvanttitutkijoiden nettovirtaa Tukholmaan ja Zürichiin, samalla kun maa houkuttelee keskitason AI-insinöörejä Virosta ja Intiasta. Espoon etu on tutkimusinfrastruktuurin tiheydessä: Micronovan puhdastila, VTT:n soveltavan tutkimuksen ohjelmat ja Aallon spinout-putki ovat vaikeasti kopioitavissa muualla.

Mikä on paras lähestymistapa suorahakuun Espoon deep tech -markkinassa?

Kun 85 % kvanttilaitteistoinsinööreistä ja 90 % senioritason fotoniikka-arkkitehdeista on passiivisia kandidaatteja, työpaikkailmoittelu tavoittaa vain pienen osan pätevästä markkinasta. Tehokas suorahaku tällä sektorilla edellyttää kandidaattien suoraa tunnistamista ja lähestymistä useissa eurooppalaisissa keskuksissa, kuten Zürichissä, Delftissä, Münchenissä ja Lundissa. KiTalent käyttää AI-tehostettua suorahakumenetelmää toimittaakseen haastatteluvalmiita kandidaatteja 7–10 päivässä maksu-per-haastattelu-mallilla, joka sitoo kustannuksen tuloksiin. Markkinassa, jossa yksittäinen kvanttilaitteistohaku voi tavanomaisin menetelmin kestää 11 kuukautta, nopeus ja pääsy passiivisiin verkostoihin ovat ratkaisevia etuja.

Helpottaako Espoon syvän teknologian osaajapula vuonna 2026?

Valikoivasti, mutta ei olennaisesti. IQM:n ja Blueforsin odotetaan siirtyvän puhtaasta T&K:sta kaupalliseen käyttöönottoon, mikä luo uutta kysyntää järjestelmäintegraation osaajille. Suomen hallituksen Talent Boost -ohjelma tuo käyttöön ICT- ja cleantech-asiantuntijoiden pikaohjattu viisumit. Sarja B+ -rahoituksen ennakoidaan kuitenkin pysyvän 15–20 % vuosien 2021–2022 huippujen alapuolella, ja asuntoputki (3 200 asuntoa vuonna 2026 verrattuna 8 000 arvioidun uuden teknologiatyöntekijän kysyntään) on edelleen riittämätön. Osaajapula säilyy todennäköisesti Espoon syvän teknologian kasvun sitovana rajoitteena vuoden 2026 ajan ja sen jälkeenkin.